Olen Samuel ja asunut Espoossa 30 vuotta, ja sinä aikana minulla on ollut ilo tuntea naapurinani sydämellinen sotaveteraani-perhe. He olivat kuin elävä esimerkki siitä, mitä reippaus, ahkeruus ja avoimuus voivat parhaimmillaan olla. Joka kevät ja kesä he hoitivat kurinalaisesti kotipuutarhaansa, joka kukoisti vuodesta toiseen. Heidän ikivanhat omenapuunsa tuottivat suuria, makeita omenoita – ja kun satoa tuli yli heidän oman tarpeensa, he jakoivat sitä anteliaasti meille naapureille. Se oli pieni ele, mutta se toi iloa ja loi yhteisöllisyyttä koko naapurustoon. Toimiva kiertotalous on muuten tulevaisuuden kaupungin tae.
Tämä vanhempi pariskunta oli jotain aivan erityistä. Veteraani, arvostettu sotaveteraani, säilytti elämänilonsa ja aktiivisuutensa loppuun asti. Vielä satavuotiaana hän sanoi odottavansa talven loppua, sillä pitkät, kylmät kuukaudet tuntuivat hänestä raskailta. Silti hänen äänensävyssään oli toivoa ja lempeää huumoria – ehkä jopa pientä kärsimättömyyttä kevään omenankukkia kohtaan! Hänen vaimonsa oli yhtä lailla sydämellinen, ja yhdessä he olivat kuin naapurustomme tukipilarit.
Vuonna 2024, 101-vuotiaana, hän pääsi “autuaammille metsästysmaille”, kuten tapasin asian kauniisti ajatella. Mikä kuitenkin lämmittää sydäntäni eniten, on se, että hän sai elää elämänsä loppuun asti omassa kodissaan. Se ei olisi ollut mahdollista ilman seniorien kotihoitoa, joka antoi hänelle ja hänen vaimolleen tuen pysyä tutussa ympäristössä, omien muistojensa ja puutarhansa keskellä.
Samoin isoäitini Siiri asui elämänsä loppuun asti, yli 90-vuotiaaksi, kotonaan.
Tämä on minulle henkilökohtainen muistutus siitä, miksi seniorien kotihoito ansaitsee tulla kunniaan. Se ei ole vain käytännön apua – se on tapa kunnioittaa elämää ja antaa arvokkuutta. Kotihoidon ansiosta tämä veteraani sai jatkaa puutarhansa hoitamista, jakaa omenansa naapureille ja elää omilla ehdoillaan loppuun saakka. Se toi hänelle iloa, ja samalla se rikastutti meidän kaikkien elämää hänen ympärillään.
Espoossa meillä on mahdollisuus tehdä tästä jokaisen seniorin tarina, ketä toivoo kotihoitoa. Kotihoito on rakkauden teko – se sanoo vanhuksillemme, että heidän elämänsä on arvokas ja että he ansaitsevat elää omassa kodissaan, lähellä rakkaita ihmisiä ja tuttuja paikkoja, niin kauan kuin mahdollista. Toivon, että voimme yhdessä rakentaa Espoosta paikan, jossa jokainen seniori saa kokea saman lämmön ja tuen, jota naapurini ja isoäitini saivat. Se on pieni, mutta merkityksellinen tapa tehdä maailmasta kauniimpi paikka.